Pyhän Hengen Seurakunta - Totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen
Näin Uskomme

Kirjoitukset– Raamattu on Elävän Jumalan Elävä Sana. Raamattu on tulos siitä, mitä aiemmin eläneet Jumalan miehet puhuivat ja kirjoittivat Pyhän Hengen johtamina. Hyväksymme uuden liiton, sellaisena kuin se on kirjoitettu Uudessa Testamentissa, erehtymättömänä oppaanamme Kristuksen opissa ja käytännön elämässä, (Lk. 22:19-20, 2. Tim. 3:16, 1. Tess. 2:13, 2. Piet. 1:21).
 
Jumala– Meidän Jumalamme on yksi, ilmentyen kolmena tasavertaisena persoonana, Isä, Poika ja Pyhä Henki, (Lk. 3:21-22). Isä Jumala on Sanan lähettäjä, (Joh. 16:28). Jumalan Poika on Sana lihaksi tulleena, (Fil. 2:6-7). Ainutsyntyinen, ja Hän on ollut Isän ja Pyhän Hengen kanssa alusta asti, (Joh. 1:1, Joh 1:14, Joh. 1:18). Pyhä Henki tulee sekä Isältä että Pojalta, (Joh. 15:26, Joh. 16:7).  Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala. Kolminaisuus, ovat ikuisia.
 
Ihminen, syntiinlankeemus ja lunastus – Ihminen on luotu ja tehty Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, (1. Moos. 1:26-27).  Kolminaisuus: Henki, sielu ja ruumis. Aadamin ja Eevan rikkomuksen kautta synti tuli maailmaan. Ihminen menetti Jumalan kirkkauden. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Kuten on kirjoitettu ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan”.
 
Jeesus Kristus, Jumalan Poika on kaikkien ihmisten pelastaja. Hän on syntiemme sovitus. Hän ilmestyi tekemään tyhjäksi perkeleen teot ja antoi elämänsä ja vuodatti verensä, lunastaakseen ja palauttaakseen ihmisen takaisin Jumalan luo, (Room. 5:14, Room. 3:10, Room. 3:23, 1. Joh. 3:8). Pelastus on Jumalan lahja. Erillään laista, teoista ja omista ansioista. Se alkaa vaikuttaa ja tulee toimivaksi armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Pelastus on Jumalan teko. Jeesuksessa uudesti syntynyt ihminen saa lahjaksi takaisin syntiinlankeemuksessa menetetyn kirkkauden, (Joh. 17:22, 23).  Ihminen on luotu hyviin tekoihin, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme, (Ef. 2:8-10).
 
Uudestisyntyminen, iankaikkinen elämä ja taivas –  Ihmisen ensimmäinen askel kohti pelastusta on Jumalan mielen mukainen murhe, joka saa aikaan parannuksen. Uudestisyntyminen on välttämätöntä kaikille ihmisille, ja kun sen kokee, synnyttää se iankaikkisen elämän, (2. Kor. 7:10, 1. Joh. 5:12, Joh. 3:3-5). Taivas on todellinen asuinpaikka, valmistettu kaikille Kristukseen uskoville, (Joh. 14:2-3, 1. Tess. 4:17, Ilm. 7:9).
 
Vesikaste– Upotuskaste vedessä on Herramme suora käsky ja se on vain uskoville. Kasteessa kristitty samaistuu Kristukseen ja Hänen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemukseensa, (Matt. 28:19, Room. 6:4, Kol. 2:12, Ap.t. 8:36-39). Seuraava kastekaavasuositus on hyväksytty: “Oman uskosi tunnustuksen perusteella, että Jeesus Kristus on Herra ja Jumalan Poika, ja Sanan valtuuttamana, kastan sinut Jeesukseen Kristukseen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
 
Pyhän Hengen kaste - Kaste Pyhässä Hengessä ja tulessa on Herran Jeesuksen Kristuksen lupaama lahja Jumalalta kaikille uskoville, ja se saadaan uudestisyntymisen jälkeen. Tämän kokemuksen ensimmäinen merkki on uusilla kielillä puhuminen, sen mukaan kuin Pyhä Henki antaa puhuttavaa, (Matt. 3:11, Joh. 14:16-17, Ap.t. 1:9, Ap.t. 2:38-39, Ap.t. 19:1-7, Ap.t. 2:4).
 
Pyhitys– Uudestisyntynyt ihminen on uusi ihminen. Uudestisyntyminen tapahtuu ihmisen hengessä. ”Siis, jos joku on Kristuksessa , niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut”, (2. Kor 5:17). Vanha ihminen on kadonnut ja uusi ihminen on syntynyt. Tämä on ihmisen hengen uusi olotila. Uudestisyntynyt ihminen ei ole enää syntinen vaan vanhurskas. Pyhästä syntynyt on pyhä. Uudestisyntynyt ihminen on täydellinen Kristuksessa. ”Ja Häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa”, (Kol 1:28). Uudestisyntynyt ihminen ei kuitenkaan ole virheetön. Hän kasvaa suhteessa Kristukseen sekä luonteessa  ja suhteessa muihin ihmisiin. Raamattu opettaa, että ilman pyhitystä kukaan ei voi nähdä Herraa. Me uskomme puhtaaseen ja pyhään elämään, ehdottomana, mutta kuitenkin jatkuvana armon työnä. Pyhitys alkaa uudestisyntymisestä jatkuen Kristuksen paluuseen asti, (Hepr. 12:14, 1. Tess. 5:23, 2. Piet. 3:18, Fil. 3:12-14, 1. Kor. 1:30).
 
Jumalallinen parantuminen – Jeesus Kristus, Jumalan Poika on sairaiden parantaja. Parantuminen on ihmisruumiin fyysisiä sairauksia varten. Ruumiin parantumisessa myös sielu kokee vapautumisen. Se tapahtuu Jumalan voimasta uskon rukouksen kautta ja käsien päällepanemisen kautta. Parantuminen tarjotaan Kristuksen sovintouhrissa. Jeesus kantoi meidän sairautemme ruumiissaan Golgatan ristille ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Ihmisen hengen, sielun ja ruumiin hyvinvointi ja terveys on kaikkien ihmisten etuoikeus.  Uudestisyntyneet Jumalan lapset saavat ylösnousemuksessa uuden ruumiin, jossa ei ole enää koskaan sairauksia ja kuolemaa ei enää ole, (Mark. 16:18, Jaak. 5:14-15, 1. Piet. 2:24, Matt. 8:17, Jes. 53:4-5).
 
Vanhurskaiden ylösnousemus ja Herramme paluu - Enkelit sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: “Tämä Jeesus on tuleva, samalla tavalla kuin te näitte Hänen taivaaseen menevän.” Hänen tulonsa tapahtuu pian. Kun Hän tulee, “…Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin…”, (Ap.t. 1:11, 1. Tess. 4:16-17). Suuren ahdistuksen jälkeen Hän palaa maan päälle kuninkaiden Kuninkaana ja herrain Herrana yhdessä pyhiensä kanssa, jotka tulevat olemaan kuninkaita ja pappeja. Hän hallitsee tuhat vuotta, (Ilm. 20:6).
 
Helvetti ja iankaikkinen kadotus – Kadotustuomio eli iankaikkinen ero Jumalasta on konkreettinen/todellinen. Joka kuolee fyysisesti synneissään eikä ole ottanut vastaan Jeesusta, on toivottomasti ja ikuisesti kadotettu tulijärveen, ja siksi hänellä ei enää ole mahdollisuutta kuulla evankeliumia tai tehdä parannusta. Tulijärvi on kirjaimellinen. Termi “ikuinen/iankaikkinen”, jota käytetään kuvaamaan tulijärveen tuomittujen rangaistuksen kestoa, tarkoittaa samaa loputtoman olemassaolon ajatusta ja merkitystä kuin viitattaessa pyhien ilon ja hurmion kestoon Jumalan läsnäolossa, (Mk. 16:16, Hepr. 9:27, Ilm. 19:20).